Viime viikolla Neeo täytti 13v. On vaikea käsittää, että musta hyrskynmyrsky on niin vanha. Nukkuuhan se toki paljon, mutta hereillä ollessaan se viuhtoo ja hosuu kuten aina ennenkin. Yhä pelkään, että se ehtii vielä telomaan itsensä ilmaloikillaan. Lenkeillä se kulkee Kummajaisen kaverina pitkätkin kierrokset vauhdilla mukana. Ei se toki metsässä rymyä Kumman lailla, vaan tepastelee polulla minun kanssani.
Sunnuntaina oli antoisat treenit Kvarkin porukalla Zeljko Goran opissa. Tänään treenattiin vielä lisää HAUn järkkäämissä Zeljkon treeneissä. Koiruus on hyvä, minulla pätkii. Tänään tuli vähän paremmin flowta pätkien sijaan. Sain myös pari uutta ohjauskuviota onnistumaan. Perusvalssissa ajaudun liikaa väärään suuntaan ja huidon kädellä turhan ylös, jolloin koirakin tekee laajaa kaarretta. Antoisat treenit ja Kumma teki hienosti hommia, vaikka joutuikin kestämään paljon toistoja minun harjoitellessani. Kiihdyttää heti, jos saa ottaa minua kiinni, eli mun pitäisi vaan mennä eikä meinata. Täytyy vaan luottaa siihen, että kun nyt pääsen taas juoksemaan ja tekemään pidempiä pätkiä, sujuvuus paranee ja "musta aukko" hetket radalla vähenevät. Tosin yöheräilyt pikkuveikan kanssa eivät varsinaisesti paranna aivojen toimintaa... Viikonloppuna kisoihin puolen vuoden tauon jälkeen, jeejee!
Eilen kiikutin kaikki hurrikaanit eläinlääkärille. Rokotuksia ja perustarkastukset. Papparaisilta otettiin verikokeet, molemmat ovat hammashoidon tarpeessa. Hopulla oli kaikki veriarvot ok. Neeolla oli maksa-arvo koholla viitaten tulehdukseen, syynä saattaa olla hampaat. Aloitettiin maksan toimintaa tukeva lääkitys ja kontrolli on hammashoidon jälkeen. Kumma 21.8kg, Neeo 6.2kg. Hoppua en muistanut punnita. Hopulla on pari pientä pattia ja näppyä, jotka tutkitaan tarkemmin hammashoidon yhteydessä.
tiistai 28. elokuuta 2012
sunnuntai 5. elokuuta 2012
Eloa ja oleskelua
Elokuun alku, edessä vielä viikko lomailua ja sitten alkaa arki. Vielä pari viikkoa sitten ahdisti loman hupeneminen, mutta nyt tuntuu mukavalta. Uusin perheenjäsenemme, pieni poika, syntyi kolme viikkoa sitten. Pikkuhurrikaanit eivät juuri uutta tulokasta ihmetelleet, Kumma puolestaan oli hyvin kiinnostunut nyytistä.
Agitreenit pyörähtävät vähitellen käyntiin. Pääsen taas liikkumaan ja juoksemaan, kivaa! Viime viikolla aloitettiin HAUn treeneissä lyhyellä radalla. Vaatii totuttelua tehdä rataa pätkien sijaan. Ajoitukseni ja liikkumiseni oli aika surkeaa. Kontaktit toimivat hyvin tauon jälkeen. Kuuri hyppytekniikkaa tekisi Kummajaiselle hyvää. Kisakuumekin alkaa nousta, ja mietin Syysskaboihin osallistumista.
Toukokuun lopussa aloitin Kumman kaa pujottelun rytmi- ja intotreenit. Tavoitteena oli saada pujottelurytmiä paremmaksi, double steppingistä single steppingiiin. Rytmi ja into parani, mutta puhtaaseen single steppingiin Kumman kroppa ei taivu. Ja vaikka pujotteluinto on huimasti parantunut, pujottelukestävyys ei. Kolme toistoa on yhä maksimi mitä kannattaa tehdä, sitten tahti hidastuu ja homma muuttuu tylsäksi. Tämä on vaan hyväksyttävä, ja treenit suunniteltava sen mukaan. Muistan keväältä eräät ratatreenit, joissa kouluttaja sanoi etten ole palkannut keppien suorittamista riittävän hyvin, kun Kumman vauhti lopahti niin nopeasti muutaman toiston jälkeen. "Kyllä bc jaksaa!". Kummalla on selkeät rajat jaksamisen kanssa, joten jatkan laatu eikä määrä -linjalla.
Paljon muutakin ollaan puuhattu, mutta tarinoinnin sijaan kesäkuvia kamuista.
Agitreenit pyörähtävät vähitellen käyntiin. Pääsen taas liikkumaan ja juoksemaan, kivaa! Viime viikolla aloitettiin HAUn treeneissä lyhyellä radalla. Vaatii totuttelua tehdä rataa pätkien sijaan. Ajoitukseni ja liikkumiseni oli aika surkeaa. Kontaktit toimivat hyvin tauon jälkeen. Kuuri hyppytekniikkaa tekisi Kummajaiselle hyvää. Kisakuumekin alkaa nousta, ja mietin Syysskaboihin osallistumista.
Toukokuun lopussa aloitin Kumman kaa pujottelun rytmi- ja intotreenit. Tavoitteena oli saada pujottelurytmiä paremmaksi, double steppingistä single steppingiiin. Rytmi ja into parani, mutta puhtaaseen single steppingiin Kumman kroppa ei taivu. Ja vaikka pujotteluinto on huimasti parantunut, pujottelukestävyys ei. Kolme toistoa on yhä maksimi mitä kannattaa tehdä, sitten tahti hidastuu ja homma muuttuu tylsäksi. Tämä on vaan hyväksyttävä, ja treenit suunniteltava sen mukaan. Muistan keväältä eräät ratatreenit, joissa kouluttaja sanoi etten ole palkannut keppien suorittamista riittävän hyvin, kun Kumman vauhti lopahti niin nopeasti muutaman toiston jälkeen. "Kyllä bc jaksaa!". Kummalla on selkeät rajat jaksamisen kanssa, joten jatkan laatu eikä määrä -linjalla.
Paljon muutakin ollaan puuhattu, mutta tarinoinnin sijaan kesäkuvia kamuista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)