Neeo-reppana

Pari kuukautta sitten Neeo liukastui epätasaisella liukkaalla lattialla, kellahti kumoon, ja löi takapuolensa maahan niin lujaa, että kiljahti. Peppuun tuli heti suurehko patti, joka näytti hurjalta. Vein koiran kotiin ja ajattelin seurailla tilannetta pari tuntia ja päättää sitten täytyykö käydä näyttämässä. Patti kuitenkin katosi samana päivänä ja koira oli oma iloinen itsensä. Juttu ihmetytti, mutta unohtui vähitellen.

Kunnes viime sunnuntaina patti ilmestyi taas yhtäkkiä peppuun hännän viereen. Tunnustelin sitä varovasti, tuntui pehmeältä nestepatilta, eikä ollut arka. Neeo liikkui ja käyttäytyi normaalisti. Pidin kuitenkin koiraa levossa boksissa. Jonkin ajan kuluttua patti oli kadonnut. Sama toistui tiistaina. Ja keskiviikkona. Ja torstaina. Keskiviikkona soittelin jo aikaa lääkäriin ja perjantaiaamuna päästiin vastaanotolle. Koira oli reipas ja vauhdikas, kuten yleensäkin. Kun pakkasi koiran autoon, pattia ei näkynyt. Autosta ulos otettaessa patti oli taas takamuksessa.

Patista otettiin ohutneulanäyte, ja yllätykseksi siitä tulikin keltaista nestettä, virtsaa. Seuraavaksi ultraan varmistamaan arvio ongelmasta. Diagnoosi: repeämä lihaksessa eli tyrä, jonne oli mennyt virtsarakko. Suuri riski verenmyrkytykselle. Riskinä myös, että virtsarakon lisäksi olisi voinut repeämään mennä suolistoa. Lääkäri suositteli leikkausta heti, mutta heillä ei ollut osaamista tämän tyyppiseen leikkaukseen. Hän kertoi toisella eläinlääkäriasemalla olevan sopivan henkilön ja lähti selvittämään mahdollisutta päästä sinne. Meillä kävi tosi hyvä tuuri, lääkäri oli tulossa töihin samana päivänä myöhemmin, ja tuli nyt pari tuntia aikaisemmin hoitaakseen Neeon. Ensimmäiselle vastaanotolle menosta kului vajaa kolme tuntia, kun koira oli leikkaussalissa.

Leikkaus sujui hyvin ja hain Nepsun illalla kotiin. Takamuksessa on miltei 10cm leikkaushaava tikkeineen. Kipulääkettä, antibioottia, ja kaulurielämää. Toipuminen vie pari kuukautta.

Onneksi kohdalle osuivat erinomaiset lääkärit. Mielessä pyörii mitä kaikkea voikin käydä, ja mikä tuuri oli että koira on ollut kivuton ja hyvässä kunnossa, kun romahdus olisi voinut odottaa kulman takana. Onhan vuosia jo takana, mutta toivottavasti yhteistä aikaa on vielä jäljellä.